Formatiivinen arviointi eli jatkuva arviointi
Formatiivinen arviointi on oppimisen aikana ja oppimista varten tehtävää arviointia. Sen avulla voidaan kerätä tietoa oppimisen juuri sen hetkisestä tilanteesta.
Arviointia seuraavan palautteen tulisi sekä tukea, motivoida, kannustaa ja edistää oppilaan oppimista että auttaa opettajaa ohjaamaan opetusta oikeaan suuntaan.
Summatiivinen arviointi kertoo, miten hyvä oppilas on kyseisellä hetkellä. Formatiivinen arviointi taas kertoo, mitä opettajan tulee tehdä seuraavaksi, jotta oppilaan oppiminen paranisi. Sama arviointimenetelmä sopii monesti sekä summatiiviseen että formatiiviseen arviointitapaan. Tärkeintä on tapa, jolla arviointimenetelmää käytetään.Pitää miettiä seuraavia asioita: Saako oppilas arvioinnista oppimista edistävää palautetta? Muuttaako arviointi opettajan toimintatapoja?
Formatiivista arviointia ovat:
itsearviointi
vertaisarviointi
opettajan suorittama arviointi
Reflektointi
Formatiivinen arviointi kehittää oppilaan oppimista, kunhan seuraavat kolme periaatetta toteutuvat: Oppilaan tulee olla motivoitunut, hänellä tulee olla riittävät taustatiedot opittavasta aiheesta ja opetuksen tulee ohjata oppilasta ajattelemaan omaa oppimistaan.
Formatiivinen arviointi voi olla esimerkiksi sitä, kun oppilas itse pohtii omaa oppimistaan, osaamisen tasoa ja oppimistapojaan, ja tekee sen perusteella esimerkiksi asenne- tai työtapamuutoksia.
Opettaja testaa erilaisin menetelmin, mitä oppilaat ovat oppineet, ja voi tulosten avulla kehittää opetustaan.
Formatiivisen arvioinnin avulla oppilaan metakognitiiviset eli oman oppimisen ymmärtämistä koskevat taidot kehittyvät. Metakognitiivisilla taidoilla on erittäin tärkeä rooli oppimaan oppimisessa. Oppilas oppii huomaamaan oman ymmärryksen syvyyttä ja siinä olevia aukkoja. He kysyvät kysymyksiä tai vastaavat kysymyksiin, jotka edistävät heidän ymmärrystään. Oppilaita kannustetaan jakamaan ajatuksiaan muiden opiskelijoiden kanssa, mutta he oppivat myös arvioimaan opiskelutovereiden väittämiä ja ideoita.
Oppilaalle täytyy kertoa, kuinka kaukana hän on omasta tavoitteesta ja myös se miten hän voi sen saavuttaa. Kun oppilas saa rakentavaa palautetta sekä opettajaltaan että vertaisiltaan, hän etenee kohti tavoitteitaan. Tavoitteisiin päästyään oppilas kokee onnistumisen iloa ja innostuu opiskelusta.
Opettajan suorittama arviointi on formatiivista vasta kun oppilas on saanut arvioinnin pohjalta palautetta ja erityisesti sellaista palautetta, joka ohjaa oppilasta kohti tavotteitaan.
Oppilas oppii arvioimaan myös itseään. Harjaantuminen itsearviointien tekoon vie aikaa, mutta parhaimmillaan laadukkaiden itsearviointien teko saattaa kaksinkertaistaa oppimistulokset
Spontaani tai suunniteltu
Formatiivinen arviointi voi olla spontaania tai suunniteltua. Opettaja ohjeistaa ja johdattelee oppilaita kysymyksillään ja palautteellaan spontaanisti tuntityöskentelyn aikana. Oppilaat arvioivat myös toisiaan vuorovaikutteisessa opiskeluympäristössä. Suunnitellussa arvioinnissa opettaja käyttää jotain tiettyä arviointimenetelmää. Tällöin hänen tavoitteenaan on kerätä todisteita jokaisen oppilaan ajattelusta ja oppimisesta.
Suunnitellulla formatiivisella arvioinnilla on aina selkeä tavoite. Tavoite tai tavoitteet voidaan asettaa esimerkiksi yhdelle oppitunnille tai pidemmälle jaksolle, kuten kurssille tai projektille.
Epävarmuus on formatiiviselle arvioinnille tyypillistä, koska spontaani arviointitilanne saattaa tulla eteen nopeasti ja arvaamatta. Lisäksi on vaikea tietää, millaiseen oppimiseen olisi päädytty ilman formatiivista arviointia.
Miksi sitten käyttää formatiivista arviointia opetuksessa?
Opettajan oma opetus paranee tai jo valmiiksi hyvät opetustavat osoitetaan toimiviksi!
Formatiivisen arvioinnin tehtävänä on lisätä laatua -> Arvostelun tehtävänä on olla laadun tuomari
Arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua ja kehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Oppilaan toimintaa tulee arvioida monipuolisesti. Opiskelijan edistymistä tarkastellaan suhteessa aiempaan osaamiseen ja suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.
Palautteen avulla oppilasta ohjataan tiedostamaan edistymisensä. Pääosa opintojen aikaisesta arvioinnista on oltava luonteeltaan formatiivista. Yleensä päättöarviointi on luonteeltaan summatiivista.
FORMATIIVINEN keskittyy prosesseihin ja oppimisen kehittämiseen. Se toteutetaan opiskelujakson aikana monipuolisella tiedonkeruulla ja jatkuvalla palautteella. Formatiiviseen arviointiin liittyy välitestit. Se on luonteeltaan tiiviisti pedagogiikkaan liitettyä. Formatiivisessa arvioinnissa välineenä on myös itse-, vertais- tai ryhmäarviointia.
TIEDÄN MIHIN OLEN MENOSSA (TAVOITETILA) • Tiedän mitä tulemme tässä jaksossa opiskelemaan, koska oppimistavoitteet ovat tiedossani etukäteen • Tiedän mitä minulta odotetaan, ts. tiedän mikä on hyvää ja huonoa työtä ( tiedän arviointikriteerit ja kuinka työtäni arvioidaan) TIEDÄN MISSÄ OLEN NYT (NYKYTILA) • Saan opettajalta palautetta ja ohjausta osaamisestani ja kehittymistarpeistani • Osaan jo arvioida ja havaita edistymistäni • Jaksotestit kertovat onko minun vielä kerrattava jakson asioita TIEDÄN MITEN PÄÄSEN NYKYTILASTA TAVOITETILAAN • Osaan asettaa itselleni realistisia välitavoitteita, jotka kannustavat minua oppimaan lisää • Yksilöllinen oppimisessa eteneminen on mahdollista • Voin varmistaa osaamiseni jaksotestien avulla
Arviointi on oppimistapahtuman ydinprosessi, joka ohjaa oppimista ja opettamista. Opetuksessa mikään ei muutu, jos arviointi ei muutu! Arviointi muuttuu, kun opettajat ryhtyvät toteuttamaan sitä uudella tavalla.
Asiantuntijapalaute
Minä koin vaikeaksi selittää asiantuntijapalautetta. Lähdin miettimään asiaa sen kautta, että mietin ensin mitä ja mikä on asiantuntija. Asiantuntija on henkilö, jolla on kanssaihmisiään selvästi perusteellisemmat ja laajemmat tiedot joltakin alalta
Asiantuntijuus on taitoa, joka kehittyy pitkällisen kokemuksen ja sisäistyneen tiedon myötä. Paras asiantuntija on innovaattori, joka on hieman edellä muita erikoisalueensa tutkimisessa ja soveltamisessa.
Tyypillisiä asiantuntija ammatteja:
Tutkija
Lääkäri
Opettaja
Tieteilijä
Analyytikko
Asiantuntijuuden osatekijöitä voidaan tarkastella synonyymeina opiskelijan osaamisen osatekijöiden kanssa. Asiantuntijuus perustuu tietoihin, taitoihin ja itseymmärrykseen, aivan kuin osaaminenkin. Se on hyvin organisoituun ja käyttökelpoiseen tietämykseen perustuvaa taitoa ratkaista ongelmia tehokkaasti.
Ammattikorkeakoulutus tuottaa ammatillisia asiantuntijoita, ja yliopistokoulutus tuottaa tieteellisiä asiantuntijoita. Ammatillinen asiantuntijuus on työelämää kehittävää ja uudistavaa oppimista. Tieteellinen asiantuntijuus on uutta tietoa tuottavaa ja tietämisen rajoja avartavaa oppimista. Kun osaaminen edistyy tasolle, jossa henkilö pystyy myös kehittämään työtään, alaansa ja työyhteisöään, hänen osaamistaan voi alkaa luonnehtia asiantuntemukseksi.
Opettajan asiantuntemus ja perehtyneisyys ovat ohjausprosessin ammatillisena sisältönä.
Opettajan antama on asiantuntijapalautetta. Joskus koulut voivat pyytää esimerkiksi työelämästä jotain asiantuntijaa antamaan palautetta opiskelijoille, sillä heillä on paras tieto työelämästä ja etenkin omasta ammattialasta. Asiantuntijapalautteen parhautta on juuri se, että palautteen antaja on oman alansa parhaan tiedon ja taidon omaava henkilö, joten häneltä löytyy kokemusta ja näkemystä palautteen antamiseen.
Muut arviointimenetelmät
Itsearviointi
Itsearvioinnilla tarkoitetaan opintojen aikana säännöllisesti tapahtuvaa oppimisen ja osaamisen arviointia. Itsearviointi on osa formatiivista arviointia. Oppimisen itsearvioinnin tarkoituksena on auttaa tunnistamaan ja kehittämään oppimisen taitojasi. Osaamisen itsearvioinnissa arvioit omaa osaamistasi opetussuunnitelmassa määriteltyihin tavotteisiin sekä niihin kuuluviin arviointikriteereihin. Itsearviointi on tärkeä ja oleellinen osa osaamis- ja ongelmaperustaista oppimista.Tavoitteiden pohtiminen ja oman oppimisen edistymisen tarkastelu suhteessa tavoitteisiin on tärkeä osa oppilaan itsearviointitaitojen kehittämistä.
Itsearvioinnissa oppilas tarkkailee omia tunteitaan, ajatuksiaan, toimintatapojaan ja oppimistaan ja arvioi niiden perusteella omaa toimintaansa. Oppilaan metakognitiiviset taidot kehittyvät eli hän oppii asettamaan oppimiselle mielekkäitä tavoitteita, säätelemään oppimisen edistymistä ja arvioimaan saavuttamiaan tuloksia suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Oppimisen arvioinnin tulee kohdistua ensisijaisesti toimintaan, ei henkilöön, ja sen tulee vahvistaa koulunkäyntimotivaatiota ja oppimisen edistymistä.
Oppilaat tarvitsevat aikaa, kokemuksia ja opettajan ohjausta oman toimintansa arvioimiseksi ja itsearviointitaitojen kehittämiseksi kaikissa oppiaineissa ja laaja-alaisen osaamisen taidoissa. Oppilaan itsearviointitaidot kehittyvät ohjauksessa ja tulevat realistisemmiksi iän myötä.
Usein käytettyjä itsearvioinnin muotoja ovat kirjalliset itsearvioinnit (myös sähköisessä ympäristössä), portfoliot ja arviointiin liittyvät keskustelut. Itsearviointi lisää myös opettajan oppilastuntemusta ja sen avulla voidaan tehdä näkyväksi oppilaan oppimista.
Kirjalliset itsearvioinnit voivat olla kouluissa toteutettavien oppimiskeskustelujen pohjana, niiden avulla voidaan asettaa oppimiselle tavoitteita ja verrata oppilaan saavuttamia tuloksia oppimiselle asetettuihin tavoitteisiin.
Itsearvioinnissa käytetään erilaisia valmiita viitekehyksiä, kuten esimerkiksi EFQM Excellence -mallia, CAF -mallia ja yleistä eurooppalaista laadunvarmistuksen ja laadunhallinnan viitekehystä.
Vertaisarviointi
Kuten myös edellä mainittu itsearviointi on myös osa formatiivista arviointia. Oppiminen on vuorovaikutuksellista ja tapahtuu myös vuorovaikutuksessa toisten oppilaiden, opettajien ja muiden aikuisten sekä eri yhteisöjen ja oppimisympäristöjen kanssa. Se on yksin ja yhdessä tekemistä, ajattelemista, suunnittelua, tutkimista ja näiden prosessien monipuolista arvioimista.
Työtä aloittaessa sovitaan oppilaiden kanssa keskustellen yhteiset tavoitteet ja tavoitteissa onnistumisen kriteerit. Oppilaita ohjataan sekä itsenäisesti että ryhmänä tarkastelemaan omaa edistymistään ja työnsä tuloksia suhteessa tavoitteisiin. Opettajien on tärkeä kehittää oppilaiden keskinäistä keskustelua arvioinnista osana ryhmän työskentelyä. Vertaisarviointia voidaan toteuttaa myös ryhmänä. Ryhmäarvioinnissa annetaan ja saadaan palautetta ryhmän työskentelystä siitä, miten ryhmä työskenteli ja miten työskentelyä voisi parantaa seuraavalla kerralla, saavutettiinko tavoitteet ja miten ryhmä onnistui työskentelyssään. Ryhmän jäsenet arvioivat lisäksi omia ryhmätyöskentelytaitoja, mitä ryhmätyön aikana opittiin, mitä seuraavalla kerralla tehtäisiin toisin ja miten tavoitteet saavutettiin.
Diagnostinen arviointi
Diagnostisuus tarkoittaa yksilöllisen lähtötason arvioimista. Itse mietin aluksi paljon tuota diagnostisuus sanaa. Mieleeni tuli vain terveydenhuoltoon liittyvä termi diagnoosi. No tavallaan tässäkin tehdään ns. diagnoosi opiskelijan lähtötasosta, joka otetaan huomioon arvioinnisssa, eli siinä näkee mitä opiskelija jo osaa, millä tasolla ollaan aloitettaessa. Arvioinnin avulla saadaan tietää mitä opiskelija jo tietää, taitaa ja hallitsee. Arvioinnissa voidaan käyttää apuna aiempaa arviontitietoa. On tärkeää myös selvittää opiskelijan oma käsitys itsestään oppijana, missä on hyvä ja missä voisi vielä kehittyä.
Lähtötasoa arvioitaessa käytetään esimerkiksi testejä, havainnoimista, havaintojen dokumentoimista sekä reflektointia.
Suhteellinen arviointi
Suhteellinen arviointi vertaa tulosta muihin tuloksiin esimerkiksi saman ryhmän muiden oppilaiden tuloksiin. Ylioppilaskirjoitukset ovat juuri sellaiset, joissa käytetään suhteellista arviointia. Suhteellisessa arvioinnissa opiskelijan arvosana ei riipu vain hänen omasta osaamisestaan vaan siitä, miten hänen opiskelutoverit pärjäävät. Vaikkakin ylioppilaskirjoituksissa arviointi on suhteellista arviointia luovuttiin sSuhteellisesta arvioinnista virallisesti jo 1980-luvulla. Silti ajattelutapa vaikuttaa edelleen opettajakunnassa – todennäköisesti aivan tiedostamatta.
Ulkoinen arviointi
Ulkoinen arviointi on arviointia, jossa arviointikriteerit ja arviointi tehdään oppilaitosta hallinnoivat tahon toimesta. Kuten edellinen avaamani arviointi eli suhteellinen arviointi on myös ulkoinen arviointi ylioppilaskirjoituksissa käytetty arviointi. SUhteellinen arviointi vaikuttaa ylioppilasarvosanoihin ja ulkoinen arviointi arvioinnin suorittajiin. Vaikka esimerkiksi lukion opettajat tekevät alustavan arvioinnin, tekevät lopullisen arvioinnin ulkopuoliset arvioijat. Yleensä ulkoisessa arvioinnissa arvioinnin suorittaja on riippumaton henkilö.
Kehittävä arviointi
Kehittävä arviointi on lähtöisin konstruktivistisesta oppimisnäkemyksestä, jonka taustana on humanistinen ihmiskäsitys ja kognitiivinen tietokäsitys. Kehittävässä arvioinnissa keskustellaan arvioitavasta prosessista yhdessä. Kaikki prosessiin osallistuvat osapuolet oppivat. Kehittävässä arvioinnissa käytetään konsultaviisista lähestymistapaa ja arviointikeskusteluja. Kehittävän arvioinnin ydin on positiivisessa ja kriittisessä suhtautumisessa omaan ja toisten ihmisten toimintaan. Kehittävä arviointia tapahtuu koko oppimisprosessin ajalle ohjaten opiskelijan toimintaa. Tällöin myös opettaja/ohjaaja on valmis muuttamaan toimintaansa. Kehittävässä arvioinnissa kuten myös formatiivisessa arvioinnissa sekä arvioija että opiskelija ovat subjekteja. Oppimis- ja opetusprosessin kaikki osapuolet osallistuvat arviointimenetelmien valintaan ja arviointituloksien määrittelyyn. Kehittävässä arvioinnissa hyväksytään monenlaiset lopputulokset. Itsetunnon kehittyminen on kehittävän arvioinnin keskeinen tehtävä. Arviointi on kehittävää silloin, kun se sitoo toiminnan arvioinnin sen aktiiviseen kehittämiseen. Tällöin kaikkia toiminnan kehitysvaiheita arvioidaan. Kehittävän arvioinnin tarkoitus sekä opetuksen että oppimisen aktiivinen kehittäminen.
Summatiivinen arviointi
Summatiivinen arviointi kohdistuu opetuksen tavoitteen oppimisen lopputulokseen. Sen kautta pyritään selvittämään oppilaan tietojen ja taitojen taso sekä varmistamaan samalla, että oppilas on savuttanut riittävät tiedot ja taidot voidakseen edetä opinnoissaan. Oppilaan todistus koulusta on summatiivista arviointia.
Viivästetty arviointi
Viivästetty arviointi on toimintaa, jonka avulla arvioidaan koulutustulosten pysyvyyttä ja todellisia koulutusvaikutuksia. Työelämässä voidaan tehdä viivästettyä arviointia, kun nähdään kantaako koulutuksen lopullisten tavoitteiden saavuttaminen vielä työelämässäkin. Kohtaako tiedot ja taidot ja asenteet käytännön tilanteissa. Viivästettyä arviointia suoritetaan toistuvina mittauksina vielä koulutuksen jälkeenkin.
Osaamisen arviointi
Osaamisen arviointi on erittäin tärkeä osa ammatillista koulutusta. Meitä arvioidaan myös tässä koulutuksessa osaamisperusteisesti. Me olemme saaneet osoittaa jo koulun alusta alkaen osaamistamme, jonka opettaja joko tunnistaa osaamisemme tai sitten pyytää täydentämään osaamistamme. Osaamisen arviointi tehdään työelämälähtöisesti sekä osaamis- ja kriteeriperusteisesti. Opiskelija hankkii koulutuksessa puuttuvaa osaamista ja osaamisen karttumista seurataan koulutuksen aikana. Aiemmin hankittu ja suoritettavan tutkinnon kannalta olennainen osaaminen tunnistetaan ja mahdollisuuksien mukaan tunnustetaan koulutuksen alussa.
Ohjaava arviointi
Kun mietin ohjaavaa arviointia nousi mieleeni formatiivinen arviointi, jossa keskeinen tehtävä on ohjaamisella opiskelijaa kohti tavotteitaan. Kun tarkemmin selvittelin mitä tarkoittaa ohjaava arviointi selvisi minulle, että se auttaa opiskelijaa tekemään omaa oppimistaan edistäviä ratkaisuja. Sillä tavoin se auttaa suuntaamaan opetusta ja ohjausta edistämään tavoitteeksi asettua oppimista.
Tuotoksen arviointi
Tuotoksen arvioinnissa selvitetään, mitä tuloksia toiminnasta on seurannut. Tuotoksen arviointi voi olla joko tavoite- tai toteutuma-arviointia sekä laadulllista tai määrällistä. Opinnäytetyön arviointi on juuri tuotoksen arviointia.
Laadullinen arviointi
Laadullinen arviointi on arviointia, jossa huomio kiinnitetään huomiohenkisiin ja kulttuurisiin prosesseihin sekä tuotoksiin, joita ei voi arvioida numeraalisesti. Arviointi on sanallista arviointia. Laadullinen arviointi on jatkuvaa tiedon keruuta opiskelijan oppimisesta ja kehityksestä.Sen tavoitteena on täydentää määrällistä arviointia, esimerkiksi kokeista ja erilaisista testeistä saatua tietoa. Oppimisen laadullinen arviointi on herkkää ja vaikeaa, koska opettajan tulee seurata, mitkä asiat vaikuttavat oppimiseen.
Jatkuva arviointi
Jatkuva arviointi on samaa kuin formatiivinen arviointi. Haluankin liittää tähän kuvan, joka kuvastaa todella hyvin jatkuvaa arviointia ja kertoo siitä miten se on oikeastaan summatiivista, diagnostista ja formatiivista arviointia. Jatkuva arviointi koostuu lähtötason, oppimisen ja osaamisen arvioinnista. Oppimisprosessin eri vaiheissa arvioinnilla on erilaisia tehtäviä.
(Kuva on lainattu osoitteesta https://www.sanomapro.fi/jatkuva-arviointi-mita-se-oikeastaan-on/)
Benchmarking
Itselleni benchmarking oli nimeltä oudoin arviointimenetelmä, mutta kun aloin lukemaan aiheesta ei se enää ollutkaan aivan täysin vieras. Benchmarking tarkoittaa oman toiminnan vertaamista toisten toimintaan, usein parhaaseen vastaavaan käytäntöön. Siinä opitaan hyviltä esikuvilta niiden parhaista käytännöistä ja tavoitteena on saavuttaa parannuksia omassa toiminnassa. Eli benchmarkingin perusidea on toisilta oppiminen ja oman toiminnan kyseenalaistaminen. Se on jatkuva systemaattinen organisaation tuottavuuden, laadun, työprosessien ja työtapojen tehokkuuden vertaaminen valioluokkaa edustavien yritysten ja organisaatioiden vastaaviin. Benchmarking auttaa tunnistamaan oman toiminnan heikkouksia ja laatimaan niiden kehittämiseen tähtääviä tavoitteita sekä laatimaan kehitysideoita.
Muita palautteenantomenetelmiä:
Palautekeskustelu kahdestaan tai ryhmässä
Palautekeskustelussa annetaan palautetta joko yksin tai ryhmässä. Opiskelijalle palautetta voivat antaa esim. opettaja tai muut opiskelijat hänen edistymisestään. Opiskelijat voiva antaa opettajalle opetuksen kehittämisen pohjaksi, työnantajat työntekijöille tai miksi ei myös toisin päin.
Palautekeskustelu voi olla hyvinkin epämuodollinen tapahtuma. Palautetta tulisi pääosin antaa kannustamiseksi, mutta sen avulla voidaan myös kerätä tietoa opetuksen kehittämistä varten.Ilmapiirillä on suuri vaikutus palautekeskusteluun. Myös palautteen antajan ja vastaanottajan kyvystä käydä kyseistä keskustelua on merkitystä. Palautekeskustelun viesti ja sisältö nojaavat pitkälti palautteen antajan arvostuksiin. Siksi keskustelu on tarkoitettu tulkittavaksi eikä otettavaksi sellaisenaan. Yhteisymmärryksen löytäminen on olennaisen tärkeää.
Palautteen tulee olla dialogi, joka mahdollistaa myös vastaanottajan osallistumisen. Kysyjän tulee käyttää ymmärrettävää kieltä sekä malttaa olla johdattelematta vastaanottajaa tai vastaamatta hänen puolestaan.
Keskustelussa voidaan etsiä yhdessä vastauksia esim. seuraaviin kysymyksiin: Mitä tehtiin? Mikä onnistui? Missä on vielä kehitettävää? Keskustelussa on yleensä kyseessä tavoitteiden ja tulosten keskinäinen vertailu. Koska ryhmässä oppiminen on tärkeää, palautekeskusteluja voidaan käydä myös ryhmissä.
Vaikka oppijan toiminnassa onkin usein jotain korjattavaa ja kehitettävää, kriittinen palaute lannistaa hänet helposti. Usein palautetta suositellaankin annettavaksi ns. hampurilaistekniikan avulla. Siinä korjaava palaute ikään kuin ”leivotaan” positiivisen palautteen sisään (positiivinen-kriittinen-positiivinen), että vastaanottajalle jää lopuksi halua jatkaa oppimista ja itsensä kehittämistä. Itse koen, että mitä positiivisemmassa valossa palaute tulee, sitä vastaanottavaisempi sitä on ja myös halukkaampi kehittämään itseään paremmaksi. Pitää muistaa että, palauuten tarkoituksen on tukea oppilasta eikä latistaa. Negatiivista palautetta ei saa antaa julkisesti. Se on toisen nöyryyttämistä.
Arvioinnin ja sen pohjalta annettavan palautteen tulisi koskea nykyhetkeä ja oppijan käyttäytymistä. Palautteen tulee koskea nykyhetkeä. Palautteen tulee olla johdonmukaista, mutta myös rehellistä. Pitää osata myös suhteuttaa vastaanottajan lähtötasoon palaute.
Kollektiivinen / tulevaisuuden muistelu
Senhän kaikki tietää että, tulevaisuutta ei voida koskaan varmaksi ennustaa. Mutta tulevaisuutta voidaan tehdä. Voimme aktiivisilla toimenpiteillä johdattaa kehitystä kohti niitä päämääriä, jotka tulevaisuudelle on ennalta asetettu. Tulevaisuuden muistelu on ennakointidialogia.
Välitön tai reaaliaikainen palaute
Välitön tai reaaliaikainen palaute on erittäin hyvä mm. siinä mielessä, että kun antaa palautteen on asiat vielä tuoreessa muistissa ja puolestaan papautteen vastaanottaja voi reagoida heti ja kenties korjata tilannetta välittömästi annetun palautteen pohjalta.
Oppimispäiväkirja
Oppimispäiväkirja on oppimismuoto (ja joskus oppimisen arvioinnin muoto), jossa opiskelija kirjoittaa kurssin/luentojen aihepiiristä kirjoitelmia, analysoiden oppimaansa ja pohtien keskeisten käsitteiden merkitystä. Päiväkirja on hyvä tapa jäsentää omaa oppimisprosessiaan, "oppia oppimista". Kun opiskelin kasvatustieteen perusopintoja, oli meillä yhdellä jaksolla käytössä oppimispäiväkirja, jota opettaja pääsi lukemaan. Hän sai itselleen palautetta oppimispäiväkirjan kautta siitä, mitä me olimme oppineet ja mitä pitää vielä kerrata, sillä hänelle meidän analysoimiset omasta oppimisesta oli selkeää palautetta hänend opetuksestaan.
Palautekyselylomake
Äänestys
Äänestys on hyvin samankaltainen palautemenetelmä, kuin esimerkiksi gallupit. Esimerkkinä käytän vaikka eduskuntavaaleja, joissa kansa äänestää ja kertoo sillä mielipiteensä aiemmin harjoitetusta politiikasta. Jos ovat olleet tyytyväisiä edellisen hallituksen toimintaan, antavat he äänen edelleen heille, mutta jos ei ole päätökset miellyttäneet ovat he vaihtaneet kenties puoluetta, jota ovat äänestäneet, tai jopa jättäneet äänestämättä, sillä onhan sekin yhdenlainen kannanotto ja palaute.
Hetken merkitseminen
Vapaa kirjoitelma
Löysin huonosti tietoa vapaasta kirjoitelmasta palautemenetelmänä, joten päädyin itse mietiskelemään aihetta. Ajattelin, että vapaassa kirjoitelmassa kirjoittaja ei välttämättä kirjoita niin kontrolloidusti, vaan kirjoittaminen on vapaata ja spontaania ja tulee varmasti suoraan itsestä, koska siinä ei ole niin kontrollia. No tämä on aihe, johon haluan itse vielä tutustua lisää.
Jana / jatkumo
Jana/jatkumo on yksi väline, jota voi käyttää palautteen antamisessa. Esimerkiksi opettaja voi käyttää jonkun kurssin palautteen antamiseen aikajanaa, johon laittaa asiat, joita ollaan käsitelty opintojaksolla ja opiskelijat voivat kirjoittaa palautetta siihen aikajanalle. En itse oikein muuten osaa ajatella, miten käyttäisin palautteen antamisen menetelmänä janaa.
Peilaaminen
Peilaaminen tarkoittaa minulle osittain itsensä antamaa palautetta itselleen. Se on yhdenlaista sisäisyytensä tutkailua. Itsensä myötämielinen kuulostelu auttaa aksvamaan eteenpäin ja samalla myös oma tietoisuus laajenee.On tosi inhimillistä lanata tunteiden kirjoa, olla hukassa ja hämmentynyt kun tapahtuu ankeita juttuja. Vaikka peilaaminen on itsensä antamaa palautetta itselleen, tulee se myös esille silloin, kun keskustelukumppanina on ystävä tai uudempi tuttava, jonka kanssa synkkaa hyvin, peilaamme huomaamatta keskustelukumppaniamme. Reagoimme näin myös kehollamme keskusteluun. Toisen kertoessa jotain surullista, tunnemme empatiaa ja koemme toisen tuntemat tunteet. Samalla muutamme huomaamattamme asentomme toisen asentoa vastaavaksi. Jos keskustelu tapahtuisi sohvan reunalla istuen, liikkuisimme ehkä hiukan etukenoon ja antaisimme ryhdin painua toista myötäillen kasaan. Peilaus syventää luottamusta. Peilaus on tällä tavoin palautteen antamista, sillä kehomme kielii mm. myötätunnosta ja näin ollen keskustelukumppani saa palautteen omasta reagoimisestamme asiaan.
Gallup / kysely
En osaa itse mieltää gallupia palautteen anto menetelmäksi, vaikka tiedänkin, että kyllä se sitä loppujen lopuksi oikeastaan on. Itselleni se on aina ollut vain mielipidemittausta, mutta tietysti laajemmassa mittakaavassa se antaa palautetta, kun esimerkiksi mietitään puolueiden kannatuksesta kertovaan gallup-kyselyyn. Puolue saa siinä kansalta suoraa palautetta toiminnastaan prosenttilukujen muodossa. Hyvät kannatusluvut kertovat siitä, että asioita on tehty oikein. Kun taas puolestaan pieni kannatusprosentti antaa aihetta miettiä, mitä tulee jatkossa tehdä toisin ja mitä muutoksia pitäsi tehdä.
Jatkuva palaute
Jatkuva palaute voi olla hyvinkin pieni, vaikka toteamus käytävällä hienosti meni, hyvin tehty. Sitä ei ole ennakkoon suunniteltu tai valmisteltu, vaan se on yleensä hyvinkin spontaania ja annetaan juuri siinä hetkessä ilman erillisiä valmisteluita. Parhaimmillaan palaute energisoi, synnyttää työn imua ja kannustaa kehittymään. Ja juurikin jatkuva palaute, ennen kaikkea onnistumisien hetkillä on varmasti energisoiva ja kannustaa yrittämään ja tekemään asioita vieläkin paremmin. On tärkeää myös muistaa, että työntekijällä tai opiskelijalla täytyy myös olla mahdollisuus antaa palautetta, sillä se jos mikä on sitouttamassa työntekijää työhönsä ja opiskelijaa opintoihinsa. “Always-on” palaute on nimenomaan sitä, että työntekijät tai miksi ei myös opiskelijat voivat täyttää verkkokyselyitä ja tehdä uusia ehdotuksia milloin tahansa – ei vain kerran vuodessa. Heidän pitää voida tuoda esille aiheita ja ongelmia ja aloittaa keskustelun mielen päällä olevista asioista.
Pikapalaute
Niin sanotun pikapalautteen saaminen ja antaminen on yleistynyt viimeisten vuosien aikana. Monet yrittäjät tarjoavat asiakkailleen yhden napinpainalluksen taktiikalla toteutettavaa palautteenantomahdollisuutta, joka ei vaadi aikaa, eikä edes liiemmin vaivaa. Pikapalaute ei ole koskaan syvällistä palautetta, vaan lähinnä mielipiteen sanoittmista lyhyesti johonkin asiaan.
Arvioinnin ja palautteen ero on joskus hyvinkin pieni. Jopa niin pieni, että en itse aina huomaa, että kummasta oikein on kyse. Etenkin sellaisten arviointimenetelmien kohdalla, joiden tavoitteena on kehittää opiskelijaa kohti tavotteitaan. Nostaisin esille erityisesti formatiivisen arvioinnin ja jatkuvan palautteen, joissa on yhteneväisyyksiä todella paljon. Itseäni arvioijana ja palautteen antajana pohtiessani, toivon olevani kannustava ja motivoiva arvioija, joka antaa palautetta rakentavasti, eikä vanstaanottajaa lyttäämällä.
Lähteet: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/vertaisarviointi-ja-itsearviointi, https://peda.net/opetussuunnitelma/ops2016/opetussuunnitelmat/jspo/l6oajs/oijv
https://www.norssi.jyu.fi/ohjattu-harjoittelu/luokanopettajaharjoittelu/oh3/seh_arviointiluento_oh3_12-9-17.pdf
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/arvosanat_heittavat_epareilusti
http://tievie.oulu.fi/arvioinnin_abc/muut/arviointisanasto.htm
https://www.sanomapro.fi/jatkuva-arviointi-mita-se-oikeastaan-on/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti